Kauan odotettu päivä koitti vihdoin. Luisa ja vanhukset saapuvat kylään! Ilma on jännitystä ja tohinaa täynnä. Aamupäivä vierähti nopeaan ruokien esivalmistelussa eikä aikaakaan kun tuttu auto kaarsi pihaan ja Luisa hyppäsi touhukkaana autosta ulos. Eipä nuo kauan ehtineet kuonotella kun Luisa lähti pihapiirin tutustumis-turneelle ja Sessa katseli nurmella istuen toisen menoa sen näköisenä että nämä nurkat nyt on niin nähty ja haisteltu. Hassua huomata miten eri tavalla tytöt toimivat omassa kotonaan ja kylässä. Ja hassua huomata myös miten vaikuttavat impulsiivisesti toisiinsa. Sessa, joka ei koskaan korvaansa lotkauta munakellon pirinään lähti Luisan matkassa juoksemaan ympäri taloa tuon pirinän saattelemena. Heillä tuo pirinä toi aina ovelle jonkun, meillä ei edes ole ovikelloa. Siltikin, siinä ne molemmat hyppi kylki kyljessä keittiön apupöytää päin yrittäen nähdä pihamaalle että ken sieltä tulee. Ihanan kahjoja ja rakkaita, molemmat.
Mietinkin siinä lounaspöydässä istuessamme koirien jyrsiessä luitaan tahoillaan, että kuinka onnekas sitä ihminen voi olla... Kevään tuskainen mietintä siitä, kumpi meille muuttaa, Sessa vai Luisa, on saanut näin onnellisen jatko-osan. Nyt ne pyörivät tuossa jaloissa molemmat ja bonuksena saimme uudet ihanat ystävät. Ihania kohtaamisia.
 |
| Rakkaita vieraita pihapiiriin tutustumassa |
 |
| Luisa fiilistelee mummonmökin pihapiiriä |
 |
| Kun toinen pääsee sylittelemään niin toisenkin on päästävä. Siinä on syli täynnä rakkautta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti