Arjen melskeessä jäänyt monta tapahdusta kertomatta. Ihanimpia asioita oli saada rakas Luisa meille hoitoon lokakuun lopulla pitkäksi viikonlopuksi.
Odotin hetkeä jo senkin tähden että saisin Sessan aktivoitumaan ja leikkimään, riehumaan ja rälläämään. Näin sieluni silmin tyttöjen kisaavan ja nelistävän ympäri taloa. Hah, mitä vielä! Olivat kuin vanha aviopari, nököttivät omissa oloissaan, katsellen toisiaan alta kulmain raukeana kuin ikänsä toisensa tunteneina. Vain ruokahetki sai Sessan yliaktiiviseksi. Oletko koskaan nähnyt koiran, siis pienen koiran, hörppäävän lautasensa yhdellä imulla tyhjäksi sadasosasekunnissa? Minä olen. Oli pakko seisoa kahden ruokailijan välissä erotuomarina jotta nautiskeleva Luisa sai syödä omansa rauhassa ilman tuota pientä tehoimuria omalla lautasellaan.
Metsälenkilläkin Sessa teki omia tutkimuksiaan, Luisa töpsötti tasaista vauhtia lähelläni.
Päiväunet kyllä otettiin useimmiten suloisesti yhdessä, vaan jos toinen sai rapsutuksia, oli kohta kaksi rapsuteltavaa sylissä, Luisa useimmiten päällimmäisenä. Sessa nukkuu sängyssämme aina jalkopäässä, mutta Luisa hivuttautui iltaisin kainaloon tai polvitaipeeseen nukkumaan. Niin kovin erilaisia siis luonteiltaan vaikka samassa paikassa varttuneet. Molemmat rauhallisia, Luisa hurjan seurallinen ja meidän neiti edelleen vähän utuisen eteerinen. Siltikin niin rakkaita molemmat.
Odotin hetkeä jo senkin tähden että saisin Sessan aktivoitumaan ja leikkimään, riehumaan ja rälläämään. Näin sieluni silmin tyttöjen kisaavan ja nelistävän ympäri taloa. Hah, mitä vielä! Olivat kuin vanha aviopari, nököttivät omissa oloissaan, katsellen toisiaan alta kulmain raukeana kuin ikänsä toisensa tunteneina. Vain ruokahetki sai Sessan yliaktiiviseksi. Oletko koskaan nähnyt koiran, siis pienen koiran, hörppäävän lautasensa yhdellä imulla tyhjäksi sadasosasekunnissa? Minä olen. Oli pakko seisoa kahden ruokailijan välissä erotuomarina jotta nautiskeleva Luisa sai syödä omansa rauhassa ilman tuota pientä tehoimuria omalla lautasellaan.
Metsälenkilläkin Sessa teki omia tutkimuksiaan, Luisa töpsötti tasaista vauhtia lähelläni.
Päiväunet kyllä otettiin useimmiten suloisesti yhdessä, vaan jos toinen sai rapsutuksia, oli kohta kaksi rapsuteltavaa sylissä, Luisa useimmiten päällimmäisenä. Sessa nukkuu sängyssämme aina jalkopäässä, mutta Luisa hivuttautui iltaisin kainaloon tai polvitaipeeseen nukkumaan. Niin kovin erilaisia siis luonteiltaan vaikka samassa paikassa varttuneet. Molemmat rauhallisia, Luisa hurjan seurallinen ja meidän neiti edelleen vähän utuisen eteerinen. Siltikin niin rakkaita molemmat.
 |
| Luisan eka yö hoitopaikassa. Meidän sänky on ihanan täynnä :) |
 |
| Ja sitten aamupalalle. Kyllä on täpinöissään molemmat. |
 | |||||
| Yksi kuratonkin päivä. Se vietettiin metsälenkillä aurinkoisessa säässä. Ja pesulle jouduttiin silti. |
 |
| Äkkiseltään vaikea sanoa kumpi muru on kumpi. |
 |
| Sessalla pitää kiirettä kerätä kaikki saadut makupalat itselleen. |
 |
| Mutta päikkärit otetaan aina sulassa sovussa. Oi tätä rakkauden määrää. |
 |
| Luisa kävi trimmaajalla ja sai uuden frisyyrin. Niin kaunis ja valokuvauksellinen.... |
 |
| ...ja sitten meidän nuppu, ei niin kuvauksellinen aina. Näyttää tässä lähinnä sarjamurhaajalta.. |
 |
| Yritys saada kaksi bichon mixiä katsomaan kameraan saman aikaisesti. Nope. |
