Lääkekaapin päivitys

Käväistiin eilen jälleen tohtorilla, tästä on näemmä tullut meille tapa. Vaiva se on vain sama koko ajan. Raaps raaps. Se on kuulkaas melkoista salapoliisityötä tämän atopian kanssa. Kun varmaksi ei tiedetä mitään, siis että mikä iho-oireet aiheuttaa. Niin tai tiedetään me että allergian aiheuttamaa.. ehkä.. mutta kun ei ole sekään veteen piirretty viiva että ollaan testien mukaan tälle ja tälle allergisia. Kun sitten on nämä ristiallergiat, tiedäthän, kuten ihmiselläkin. Kärsit koivuallergiasta niin sehän tuo usein mukanaan herkistyksen tietyille ruoka-aineille. Ruokavaliota ei lähdetä nyt vielä tähän hätään muuttamaan vaan kokeillaan muutama viikko niin että lisätään Atopican määrää 10 mg:lla toistaiseksi ja kylkeen parin viikon kuuri Prednisolon-kortisonia 7,5 mg. Jälkkäriksi Oftan Dexachlora-silmätippoja lievittämään silmien kutinaa. Ja jos ei näillä tokene sitten aloitetaan eliminaatiodieetti, eli mami pääsee kokkaamaan murulle kotiruokaa taas, jjeejjj.  Suuri kiitos eläinlääkäri Heli Haukiojalle asiaan pureutumisesta ja välittämisestä!

More medicin! Yep, saw the doctor again yesterday. We are still itchy so went to ask if there´s anything to help. Doctor was very helpful and into the matter. So, we increased the dose of  Atopica from 25 mg to 35 mg and added cortison back to list, this time Prednisolon 7,5 mg per day for two weeks. Hopefully this will do. Oh yes and some eyedrops too for her itching eyes.I´m not too thrilled about the cortison because of the possible side effects, but then again, if there´s something to ease her trouble why not use it. If this all won´t help then next step is the eliminaton diet. Again I can cook specialities for Her Majesty! And must say that I´d rather see her getting better with food than medicine, what would be more natural than feed her  healthy.

Princess on ihan tööt.

Pieni nuppu on väsynyt. Takana on ensinnäkin huonosti nukuttu yö. Ei, ei ollut herne patjan alla. Eikä nenussa. Mutta me rapsutettiin, pitkin yötä. Pääsääntöisesti siis Sessa rapsutti ja palvelusväki tietysti kuunteli, pitkin yötä. Niin toivoin että uusi atopialääke olisi ihmelääke ja kaikki murheemme olisi pois pyyhkäisty. Vaan ei. Mietin nyt josko heinän kukinta-aika on pahentanut tilanteen, tai ehkä nykyannostus ei vain riitä. Joka tapauksessa edessä on taas uusi lääkärikäynti. Mutta siis päivän kulkuun. Voitteko uskoa, noustiin  ylös vasta puoli 10:ltä! Ja palvelusväkensä vielä ennen hänen majesteetillista korkeuttaan. Jatkettiin samalla tahdilla eli syötiin aamupalakin pitkän kaavan mukaan. Sitten perinteiset pölynpoistotalkoot ja muu steedaus, sen jälkeen rykäistiin  itsemme sunnuntailenkille kun kaatosade lakkasi piiskaamasta. Ilma oli ihanan happirikas sateen jäljiltä, tuuli teki siitä jotenkin englantilaistyylisen, se lennätti ajatukset Yorkshireen ja James Herriotin ihmeelliseen maailmaan... No niin, takaisin Ravaniin.  Lenkistä tulikin odotettua pidempi, pitkälti toista tuntia, etenimme verkkaiseen tahtiin Sessan keskittyessä tuoksuihin ja minun peltomaisemiin. Ja koska Sessa vispaa matalalla ilman kumisaappaita niin pesupäivähän tästä kehkeytyi. Vaan eipä tuo haittaa. Saadaan pestä misu Malaseb-shampoolla ja toivoa että toisi helpotusta ihon kutinaan. Tunnetusti pesun jälkeen otetaan lepoa, ja kun isukkikin kotiutui tässä vaiheessa, otettiin kunnon päikkärit sohvalla koko perhe.
Sen jälkeen olikin edessä päivän pelätyin vaihe. Iskä ja äiskä oli suunnitellut ulos syömään lähtemistä ja koska näillä leveysasteilla ei juuri koiria ravintoloihin saa viedä, vaikka laki sen jo salliikin, oli ainoa vaihtoehto se hänelle epämieluisin, jäädä yksin kotiin. Kun kyseessä on eroahdisteinen koira -ja emäntä- lopputulema on se että kasvispitsa syötiin ennätysajassa, samoin eteisen puukynnys. Saatte arvata kumpi söi kumman. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin,  korvapuhdistuksen ja turkin harjauksen jälkeen väsynyt prinsessa simahti sohvalle lempityynynsä viereen.

Princess is so tired. First of all we didn´t sleep very well last night. She was scracthing herself again, constantly, and it made her very  restless.  It seems that I was too hopeful with the new medicine Atopica. Apparently it is not enough. Or maybe the doze is too small, after all it is hay season..  Well, it looks like we are going to doctors again.

But about our day, we got up at 9.30! Actually we - the servants got up and HRH continued snoring. She came downstairs when breakfast was served. After breakfast we had the usual against-dust-war ( vacuuming and dusting the bedlinen) and then a long nice walk in a fresh air. It had been pooring with rain all night, so the air was so clean that we walked even longer than had in mind at first. And because it had rained poor thing didn´t know that bath was waiting for her.. I washed her with Malaseb shampoo to try to reduce the itchiness, though I don´t think it´s gonna do much. And as we know Princess gets tired after wash up, so we had a nice little family nap on the sofa afterwards. The most scaring thing was yet to come for our girl. Mom and dad were about to eat out tonight and she wasn´t invited, unfortunately. And you can imagine when it comes to a dog with a parting anxiety - as well as female owner suffering the same illness - the vegepizza and doorstep were eaten in a world record time. You can decide which ate which one..

But all´s well that ends well, so after brushing and grooming she finally rested her head on her favourite pillow and fell in sleep with a deep sigh.

 

Re-united!

Vihdoin koitti päivä jota niin kauan olemme odottaneet! Pitkän aamupalan jälkeen pakkasimme perheen autoon ja suuntasimme kohti Uusikaupunkia. Jännitys autossa on tiheää, suorastaan veitsellä leikattavaa. Sessalla toki ei vielä ole aavistusta mihin matka vie. Mutta minä tiedän...

Finally the day we have waited for so long! After long breakfast packed the whole family in car and headed to Uusikaupunki. Car is full of excitement, mostly coming from me, Sessa doesn´t know where we are going. But I do...

Okei, jotain jännää on tapahtumassa. Se tuntuu luissa ja ytimissä. Hmm.. luu tässä voisi ootellessa maistuakin.  Okey, something is going on, don´t know what but I can feel it in my bones... Bone... yummee..

Olimme siis matkalla tapaamaan pientä rakasta Luisaa, yhtä noista kuudesta romanialaistytöistä jotka pelastettiin bukarestilaisen pentutehtailijan kynsistä, siis Sessan kohtalotoverista. Luisaa en ole tavannut vielä, mutta side tuohon koiraan on ollut henkisesti vahva. Eikä vähiten siksi että kahdesta vaihtoehdosta jouduin päättämään kumpi meille tulee, Luisa vai Sessa. Minulle paras vaihtoehto olisi ollut molemmat.. mutta meitä on perheessämme kaksi ihmistä päättämässä. Siksi yksi elämäni onnellisimmista puheluista saapuikin viikko Sessan kotiintulon jälkeen kun tuttu ihminen soitti ja sanoi että he ovat juuri varanneet Romaniasta koiran jonka nimi on Luisa.. Onnen kyyneleitä ei estänyt mikään! Luisakin pääsee kotiin, hyvään kotiin.

We were on our way to meet sweet little Luisa, one of those six girls that were rescued from the puppy miller in Romania, same place where Sessa had been. I haven´t met Luisa yet but still I feel so strong bond for that precious girl. And why so? Well, there were two girls - Sessa and Luisa - and I had to decide which one will be ours. I would have been so ready for both of them but it was not my decision alone. But then one week later after Sessa had come home I received a call, one of the happiest call ever. A friend just about 100 km away phoned and told me that they have just rescued a dog. Luisa. She´ll be coming home in a week. Tears of joy! I mean really! How lucky can a girl be!!

Luisa - little precious <3

 Siinä se nyt oli. Komea talo, komea piha. Ja aarre sisällä. Kurvasimme Fiat 500:n parkkiin ja ennen kuin sain autonoven kammettua lennähti ulko-ovi auki ja koko perhe riensi pihaan suloinen Luisa etunenässä. Perheen päät Tuija ja Antti saivat lämpimät halaukset ja tuo ihana, rakas, kaunis Luisa roppakaupalla haleja ja suukkoja. Uskomaton tunne..
Sitten se jännittävä hetki, tuntevatko tytöt vielä toisensa ja miten suhtautuvat? Irrotin Sessan turvavöistä eikä tuo ehtinyt kunnolla autosta ulos kun Luisa riensi häntä heiluen paikalle. Kuonottelivat innoissaan hetken ja lähtivät sitten yksissä tuumin kylki kyljessä juoksemaan pitkin pihaa. Yhteinen sävel löytyi heti. Ei epäilystäkään etteivätkö nuo tunteneet toisiaan. Voi iloa ja autuutta!

There it was. Handsome house, gourgeous yard. And a treasure inside. We parked our Fiat Cinque Cento in the front yard and in a second flew the front door wide open and the whole family rushed out with precious Luisa in front. We hugged our host family Tuija and Antti and then I knelt down to hug and kiss that sweet little dog. Incredible feeling..
Then the most exciting moment, will our girls remember each other? I released Sessa from the safety-belt and before I knew they were standing right next to me snout to snout with waggy tails and then turned around and ran together side-by-side around the yard. They found their tune immediately. There was no question about if they remembered  each other or not. Oh what a joyful feeling!

Yhdessä taas - Sessa ja Luisa - Re-united   <3

Seuraava jännitysmomentti koettiin sisällä kauniissa talossa. Kissat - neljä kissaa joita Sessa ei ole aikaisemmin tavannut, niinkuin ei muitakaan kissoja. Mitenkähän tämä mahtaa sujua... No hyvinhän tuo meni. Kissan tummat kasvot ja siinä tapittavat isot siniset silmät olivat ensinäkemältä kovin jännittävää ja varmin paikka ensin olikin äidin jalkojen turvallisessa huomassa. Vaan eipä tuossa kauan mennyt kun se perinteinen kaava toistui - kissa(t) edellä ja koira perässä, siis meidän koira. Luisa ei moista ollut koskaan harrastanut vaan annas olla kun oli yllyttäjä kylässä niin johan nuo juoksivat pian koko lauma ympäri taloa. Sessa - meidän pieni sekoitin - sai Luisankin pään pyörälle. 
Liekö sitten kokonaisjännitys mikä sai meidän majesteettimme häthätää kakkimaan isäntäperheen pöydänkin alle, nöyrin anteeksipyyntömme siitä! Ei meillä aina ole kyllä tapana kylässä, vielä vähemmän kotona näin toimia..

Another exciting moment was when we got inside the beautiful house - cats, four cats - which Sessa hasn´t met before, and I mean like any cat before. Well, it went well - she was first a bit scared and hided herself behind my legs but after a while it went like it usually do - running after the cats around the house and provoking Luisa to do the same. Which Luisa has ever never done before. Sessa the little agitator, sorry Tuija..
It was probably all the excitement too that made our precious little Princess to poo under the kitchen table. Sorry about that too, Tuija and Antti... She doesn´t usually do this, I swear..

                                         Sessa ja yksi maailman uusista ihmeistä - Princess meets The Cat                   kuva Tuija Talvitie

Päivä oli kaikin puolin mitä ihanin. Tytöt häärivät yhdessä, ottivat päiväunia yhdessä, kinusivat ruokaa yhdessä - tuntui olevan molemmille verissä - ja yllyttivät toisiaan vuoron perään käymään kissan hiekkalaatikolla herkuttelemassa. Niin suloista kaiken kaikkiaan - jos ei lasketa näitä kakkaleikkejä ja sitä lammikkoa jonka meidän Princess lirautti makuuhuoneen lattialle. Ulkona juoksivat kilpaa, yhdessä ja erikseen, kuka milläkin puolella aitaa. Enkä nyt mainitse kumpi siellä aidan ulkopuolella viiletti...

Such a lovely day in all. Girls hustled together, took a nap together, begged food together - it seemed to be in their blood - and spured  each other to do gags like visiting cats´ sand box and pick up some "goodies" from there.  So lovely - if not counting the poo-plays and the pee-puddle our Princess decided to do in one of the bedrooms.
They ran around the yard, together and singly, in different sides of the fence. Not mentioning which one ran outside the fence..

Minä harhautan ja sinä nappaat herkun? I´ll distract her and you´ll snatch the catch, okay?

Jees, me handlataan tää, yhdessä! Yes, I think we are gonna make it, together we are strong!

                         Aidan takaa, aidan takaa... Meidän tytöt ja pojat. Ja aita. Jonka yksi tytöistä ylitti.                                       Our precious little girls, and boys of course.

 Niin ja mitä ruokaan ja päivän ihanuuteen tulee, niin meitähän kohdeltiin kuin kuninkaallisia! Maukas alkuruoka, pääruoka mitä mainioin joka sai vielä kumppanikseen oivan ranskalaisen valkoviinin. Ja sitten, grande finale! Tämä ihana pavlova jonka emäntä oli tehnyt minullekin sopivaksi, vegaanisena versiona... niin herkullista, niin suussa sulavaa, ja niin kauniskin vielä että oli pakko ottaa kuva ennen kuin se tuhottiin. Jo tästä pelkästään  voisi kirjoittaa oman blogin.

Grande finale! Pavlova ruusun terälehdillä ja mansikoilla koristeltuna. Ja mallia vegaani!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin päivä. Kotiinlähtöä venutti ja venutti, mutta aika koitti kun tuli hyvästellä ihana isäntäperhe ja tuo suloinen koiruus. Lähdimme vatsat pullollaan hyvää ruokaa ja mieli ilosta - kuin myös haikeudesta -täynnä. Odotamme innolla vastavierailua, tulkoon se pian! Sitä odotellessa herkistelen uudelleen ja uudelleen näillä kuvilla ja tunteilla joita ne herättävät.

It all comes to an end, like this wonderful day. Did not want this moment and visit ever end but the time came for goodbyes. We left them with bulging bellies and joyful minds. Now we are waiting for them to visit us and see the girls to be re-united again.
Until then I´ll watch these photos again and again and let the motions fill my heart...

Päivästä väsynyt mutta onnellinen - Happy but tired

                               Until we see again!    kuva: Tuija Talvitie

Drug store

Lääkkeitä lisää! Jep. Tänään oli Sessan ja iskän ensimmäinen yhteinen eläinlääkärikäynti, mukana oli luonnollisesti äiskän mukaan kirjoittama muistilappu esitettäväksi tohtorille.. Niin, asia on edelleen sillä tolalla että allergia saa Sessan raapimaan itseään nykyisestä Atopica-lääkityksestä huolimatta joten oireita lievittämään kirjoitettiin lisää reseptejä. Nyt siis iltaisin sprayataan tassuihin Cortavance sumutetta helpottamaan niiden kutinasta johtuvaa kirputtelua ja nuoleskelua. Korvissa on myös edelleen lievää hiivatulehdusta joten niihin kokeillaan uusia tippoja, Canaural vet korvatippoja. Ja kirsikkana kakun päällä, eroahdistusoireisiin Zylkène kapseleita. Sessa on itse rauhallisuus, rauhallisempaa koiraa saa etsiä. Vaan annas olla kun mami häviää näköpiiristä niin stressiä pukkaa ja se purkautuu mitä erinäisin tavoin. Kynnyksiä, ovenpieluksia ja autonpenkin niskatyynyjä saadaan toki aina uusia mutta tuntuu niin äärettömän pahalta nähdä toisen kärsivän niin voimakkaasta stressistä ja ahdistuksesta. Toivon sydämestäni että tämä auttaa. Montaa muuta tapaa on jo kokeiltu tuloksetta.. Hyvää viikonloppua kaikille, meillä se menee annostuksia opetellessa.. Sunnuntaina on tosin luvassa jotain uskomattoman ihanaa, silloin ei murehdita eroahdistusta eikä rapsimisia... Kuulumiset sunnuntaista myöhemmin!

Oh boy have we got drugs or what? Had a check up today at the veterinarian and did we got more drugs? Yes we did. Sessa still scratches herself because of her allergies, so we got some Cortavance to be sprayed on her paws cause she still eats away and licks them and  Canaural vet ear drops for the yeast in her ears. Malassezia yeast in her ears is not so bad as it used to be but still we want it to be healed for good. And then, one more drug, Zylkène, which should ease her anxiety for being apart from her mom. She´s the most calm and kind dog I have ever met - that is until she loses me from her sight. That´s when hell freezes! I don´t mind her destroing the house - it´s an old house anyway - or the upholstery in the car but it hurts me so bad to see her suffering and stressing. We have tried many different ways to ease up her stress and anxiety but without help. I hope this one will help, the doctor said that next step is to start depression medication.. I don´t think we want to take that path. Anyway I should say that we are ready to start a new  pharmacy.  Have a nice weekend you all! We have a special day on Sunday, will tell U about it later..

 

Syöminen on huvimme

Meillä on Sessan kanssa mukava yhteinen harrastus. Me syömme. Me syömme kuivattua turskaa. Se on meidän ehdoton ykkösherkku, siis yhteisistä herkuista. Iskän mielestä - hänkin vanha kalamies - se haisee niin kuvottavalta että meidän pitää syödä sitä aina ulkona. Ja niin me tytöt tehdään niin kauan kuin sitä suinkin riittää. Toivomme että saamme ensi kesänä taas tuliaisia Atlantin takaa.

We have a special workout together with mom. We eat. We eat dried codfish. Dad says it smells so hideous that we have to eat it outside. So that´s what we will keep doing until the last drop... Hopefully we´ll get more next summer! 

Turskanpurija

Matkakoira

Meidän tyttö tykkää matkustella. Pääsääntöisesti on menty autolla. Toistaiseksi siis. On meillä ollut vakavia keskusteluja pidemmälle matkustamisesta yhdessä koko perhe, ihan jopa lentokoneella. Mutta katsotaan mitä keksitään, mihin mennään ja koska.
Ajettiin tänään Kristiinankaupunkiin, se on nyt siis pohjoisin paikka missä Sessa on käynyt. Siis tähän asti mutta tämä on vasta alkua. Princess tulee näkemään varmasti enemmän! Hänen majesteettinsa mielestä ehdottomasti pähein paikka oli kalasavustamo jossa piipahdimme kotimatkalla. Sinne kun sai tulla koirakin sisään asti! 

Shelikes to travel. Mostly by car. By now. But we have had serious talks about travelling even further, perhaps even by aeroplane, again, we´ll see where and when.
We just drove to Kristiinankaupunki last weekend, so it´s the northest place she´s been so far but this is just a start.She wants to see more! The coolest place for her was deffinitely in Merikarvia when we drove back, they let her inside a fish smokery! Those smells! And tastes! Oooh, heaven, just heaven..

Terkut Kristiinankaupungista! Ja kalasavustamolta Pröttikarvialta. Ne tuoksut, ooh. Ja maut, kaksois-ooh! Sain maistaa savusilakkaa vaikka ei sitä kuulemma lueta raakaruokaan. Kiva retki kaikenkaikkiaan! Greetings from Kristiinankaupunki!