Ihmeellinen hääräily alkanut

Äiti sanoi että joulu tulee. Ihan varma nyt en ole mitä se tarkoittaa, mutta äidillä oli sellainen veikeä pilke silmäkulmassa siitä kertoessaan että jotain erityistä se tarkoittaa. Joulu siis. Töissäkin meillä on ollut aikamoista suihketta, ja vielä joka päivä. Enää ei saa levätä edes sunnuntaisin!
Nyt äiti häärää tuossa pienten pussien kanssa, lyö nauloja seinään... en tiedä mitä varten mutta huomenna selviää kuulemma. Herkullinen tuoksu niistä pussukoista ainakin tulee... Jaahas, äiti siirtyi keittiöön. Huomaisikohan... Ylettyisinköhän niihin jos oikein varvustan ja kurotan..

Muruseni molemmat, oma ja laina

Arjen melskeessä jäänyt monta tapahdusta kertomatta. Ihanimpia asioita oli saada rakas Luisa meille hoitoon lokakuun lopulla pitkäksi viikonlopuksi.
Odotin hetkeä jo senkin tähden että saisin Sessan aktivoitumaan ja leikkimään, riehumaan ja rälläämään. Näin sieluni silmin tyttöjen kisaavan ja nelistävän ympäri taloa. Hah, mitä vielä! Olivat kuin vanha aviopari, nököttivät omissa oloissaan, katsellen toisiaan alta kulmain raukeana kuin ikänsä toisensa tunteneina. Vain ruokahetki sai Sessan yliaktiiviseksi. Oletko koskaan nähnyt koiran, siis pienen koiran,  hörppäävän lautasensa yhdellä imulla tyhjäksi sadasosasekunnissa? Minä olen. Oli pakko seisoa kahden ruokailijan välissä erotuomarina jotta nautiskeleva Luisa sai syödä omansa rauhassa ilman tuota pientä tehoimuria omalla lautasellaan.
Metsälenkilläkin Sessa teki omia tutkimuksiaan, Luisa töpsötti tasaista vauhtia lähelläni.
Päiväunet kyllä otettiin useimmiten suloisesti yhdessä, vaan jos toinen sai rapsutuksia, oli kohta kaksi rapsuteltavaa sylissä, Luisa useimmiten päällimmäisenä.  Sessa nukkuu  sängyssämme aina jalkopäässä, mutta Luisa hivuttautui iltaisin kainaloon tai polvitaipeeseen nukkumaan. Niin kovin erilaisia siis luonteiltaan vaikka samassa paikassa varttuneet. Molemmat rauhallisia, Luisa hurjan seurallinen ja meidän neiti edelleen vähän utuisen eteerinen. Siltikin niin rakkaita molemmat.

Luisan eka yö hoitopaikassa. Meidän sänky on ihanan täynnä :)

Ja sitten aamupalalle. Kyllä on täpinöissään molemmat.

Yksi kuratonkin päivä. Se vietettiin metsälenkillä aurinkoisessa säässä. Ja pesulle jouduttiin silti. 

 

Äkkiseltään vaikea sanoa kumpi muru on kumpi.

Sessalla pitää kiirettä kerätä kaikki saadut makupalat itselleen.

Mutta päikkärit otetaan aina sulassa sovussa. Oi tätä rakkauden määrää.

Luisa kävi trimmaajalla ja sai uuden frisyyrin. Niin kaunis ja valokuvauksellinen....

...ja sitten  meidän nuppu, ei niin kuvauksellinen aina. Näyttää tässä lähinnä sarjamurhaajalta..

Yritys saada kaksi bichon mixiä katsomaan kameraan saman aikaisesti. Nope.

Tuffan kulta ja mummun mussukka

Pitkästä aikaa oli Hänen Korkeutensa palvelusväellä yhteinen meno lauantaille ja etukäteen jo jännitti miten pieni prinsessa pärjää. Koiravahtilistamme on hyvin lyhyt ja nyt armoitetun tehtävän saivat omat vanhempani. Tällä kertaa niin, että he tulevat prinsessan valtakuntaan eikä majesteettia kuljeteta heille. Tarkat ohjeet annettiin ja ovelta vielä pariin otteeseen palattiin suukottamaan pikkuista. Oli ilmeistä, että eroahdistus oli langetettu voimakkaammin minulle. Juhlissa kännykkä kaivettiin tämän tuon salavihkaa laukusta ja tarkistettiin oliko viestejä. Ei ollut. Se tarkoitti sitä, että kaikki tosiaan sujui mallikkaasti tai sitten oli helvetti irti. Pakko oli laittaa kyselyä. Vastaukseksi sain alla olevan kuvan ja saatoin huokaista helpotuksesta. Kaikki oli enemmän kuin hyvin ja juhlinta jatkui rennompana.

Kohtaamisia 2

Kauan odotettu päivä koitti vihdoin. Luisa ja vanhukset saapuvat kylään! Ilma on jännitystä ja tohinaa täynnä. Aamupäivä vierähti nopeaan ruokien esivalmistelussa eikä aikaakaan kun tuttu auto kaarsi pihaan ja Luisa hyppäsi touhukkaana autosta ulos. Eipä nuo kauan ehtineet kuonotella kun Luisa lähti pihapiirin tutustumis-turneelle ja Sessa katseli nurmella istuen toisen menoa sen näköisenä että nämä nurkat nyt on niin nähty ja haisteltu.  Hassua huomata miten eri tavalla tytöt toimivat omassa kotonaan ja kylässä. Ja hassua huomata myös miten vaikuttavat impulsiivisesti toisiinsa. Sessa, joka ei koskaan korvaansa lotkauta munakellon pirinään lähti Luisan matkassa juoksemaan ympäri taloa tuon pirinän saattelemena. Heillä tuo pirinä toi aina ovelle jonkun, meillä ei edes ole ovikelloa. Siltikin, siinä ne molemmat hyppi kylki kyljessä keittiön apupöytää päin yrittäen nähdä pihamaalle että ken sieltä tulee. Ihanan kahjoja ja rakkaita, molemmat.
Mietinkin siinä lounaspöydässä istuessamme koirien jyrsiessä luitaan tahoillaan, että kuinka onnekas sitä ihminen voi olla... Kevään tuskainen mietintä siitä, kumpi meille muuttaa, Sessa vai Luisa, on saanut näin onnellisen jatko-osan. Nyt ne pyörivät  tuossa jaloissa molemmat ja bonuksena saimme uudet ihanat ystävät. Ihania kohtaamisia.

Rakkaita vieraita pihapiiriin tutustumassa

Luisa fiilistelee mummonmökin pihapiiriä

Kun toinen pääsee sylittelemään niin toisenkin on päästävä. Siinä on syli täynnä rakkautta.

Golflesket keskenään

Viikko U:gin vierailusta vierähti nopeasti, isukkikin oli golfreissussa koko viikon joten tytöissä pidimme torppaa. Ja kun kissa on pois kotoa niin hiiret hyppii pöydillä vai miten se meni. No joka tapauksessa tämä hiirulainen valtasi isän petipaikan välittömästi. Välillä käytiin yhdessä kokoustamassa ja oli meillä aikaa rentoutumiseenkin kauniissa syyspäivässä. Kovasti sitä isukkia kuitenkin kotiin odoteltiin, Sessakin.

Ken paikkansa jättää se paikkansa menettää

Ulvilan ympäristölautakunnan uusin jäsen. Kokoustaja oli niin hiljainen ettei kaikki tienneet hänen siellä olleenkaan.

Siivoukset siivoiltu, sitten saa ottaa yhteisen lepohetken kuulaassa syyspäivässä.