Maistuisi se varmaan mullekin

Niin hiljaa ei meidän taloudessa pääse jääkaapille etteikö tämä valkoinen varjo ampaise paikalle. Ja sanottakoon, että tämän joulun seitan-kinkkuni täytyy olka onnistunut, kun vannoutunut nelijalkainen lihansyöjämmekin sitä halajaa.

When ever you eat something, she'll be there. Right there. Right away.

Whata U  eating... reading I mean?

Omnomnomnom

Sitä vaan että joulusta en vielä osaa sanoa juuta en jaata mutta jos sen odottaminen on näin lystikästä niin ei se huono voi olla itse joulukaan. Luukku 2 avattu. Monta jäljellä. Nam.

Koiran puu on rakennettu

Siinä se mamin yllätys nyt on. Kahtena aamuna jo päässyt herkkuja maistelemaan noista rapisevista pusseista. Aamua odotellessa taas!

Sessan oma joulukalenteri

Ihmeellinen hääräily alkanut

Äiti sanoi että joulu tulee. Ihan varma nyt en ole mitä se tarkoittaa, mutta äidillä oli sellainen veikeä pilke silmäkulmassa siitä kertoessaan että jotain erityistä se tarkoittaa. Joulu siis. Töissäkin meillä on ollut aikamoista suihketta, ja vielä joka päivä. Enää ei saa levätä edes sunnuntaisin!
Nyt äiti häärää tuossa pienten pussien kanssa, lyö nauloja seinään... en tiedä mitä varten mutta huomenna selviää kuulemma. Herkullinen tuoksu niistä pussukoista ainakin tulee... Jaahas, äiti siirtyi keittiöön. Huomaisikohan... Ylettyisinköhän niihin jos oikein varvustan ja kurotan..

Muruseni molemmat, oma ja laina

Arjen melskeessä jäänyt monta tapahdusta kertomatta. Ihanimpia asioita oli saada rakas Luisa meille hoitoon lokakuun lopulla pitkäksi viikonlopuksi.
Odotin hetkeä jo senkin tähden että saisin Sessan aktivoitumaan ja leikkimään, riehumaan ja rälläämään. Näin sieluni silmin tyttöjen kisaavan ja nelistävän ympäri taloa. Hah, mitä vielä! Olivat kuin vanha aviopari, nököttivät omissa oloissaan, katsellen toisiaan alta kulmain raukeana kuin ikänsä toisensa tunteneina. Vain ruokahetki sai Sessan yliaktiiviseksi. Oletko koskaan nähnyt koiran, siis pienen koiran,  hörppäävän lautasensa yhdellä imulla tyhjäksi sadasosasekunnissa? Minä olen. Oli pakko seisoa kahden ruokailijan välissä erotuomarina jotta nautiskeleva Luisa sai syödä omansa rauhassa ilman tuota pientä tehoimuria omalla lautasellaan.
Metsälenkilläkin Sessa teki omia tutkimuksiaan, Luisa töpsötti tasaista vauhtia lähelläni.
Päiväunet kyllä otettiin useimmiten suloisesti yhdessä, vaan jos toinen sai rapsutuksia, oli kohta kaksi rapsuteltavaa sylissä, Luisa useimmiten päällimmäisenä.  Sessa nukkuu  sängyssämme aina jalkopäässä, mutta Luisa hivuttautui iltaisin kainaloon tai polvitaipeeseen nukkumaan. Niin kovin erilaisia siis luonteiltaan vaikka samassa paikassa varttuneet. Molemmat rauhallisia, Luisa hurjan seurallinen ja meidän neiti edelleen vähän utuisen eteerinen. Siltikin niin rakkaita molemmat.

Luisan eka yö hoitopaikassa. Meidän sänky on ihanan täynnä :)

Ja sitten aamupalalle. Kyllä on täpinöissään molemmat.

Yksi kuratonkin päivä. Se vietettiin metsälenkillä aurinkoisessa säässä. Ja pesulle jouduttiin silti. 

 

Äkkiseltään vaikea sanoa kumpi muru on kumpi.

Sessalla pitää kiirettä kerätä kaikki saadut makupalat itselleen.

Mutta päikkärit otetaan aina sulassa sovussa. Oi tätä rakkauden määrää.

Luisa kävi trimmaajalla ja sai uuden frisyyrin. Niin kaunis ja valokuvauksellinen....

...ja sitten  meidän nuppu, ei niin kuvauksellinen aina. Näyttää tässä lähinnä sarjamurhaajalta..

Yritys saada kaksi bichon mixiä katsomaan kameraan saman aikaisesti. Nope.

Tuffan kulta ja mummun mussukka

Pitkästä aikaa oli Hänen Korkeutensa palvelusväellä yhteinen meno lauantaille ja etukäteen jo jännitti miten pieni prinsessa pärjää. Koiravahtilistamme on hyvin lyhyt ja nyt armoitetun tehtävän saivat omat vanhempani. Tällä kertaa niin, että he tulevat prinsessan valtakuntaan eikä majesteettia kuljeteta heille. Tarkat ohjeet annettiin ja ovelta vielä pariin otteeseen palattiin suukottamaan pikkuista. Oli ilmeistä, että eroahdistus oli langetettu voimakkaammin minulle. Juhlissa kännykkä kaivettiin tämän tuon salavihkaa laukusta ja tarkistettiin oliko viestejä. Ei ollut. Se tarkoitti sitä, että kaikki tosiaan sujui mallikkaasti tai sitten oli helvetti irti. Pakko oli laittaa kyselyä. Vastaukseksi sain alla olevan kuvan ja saatoin huokaista helpotuksesta. Kaikki oli enemmän kuin hyvin ja juhlinta jatkui rennompana.

Kohtaamisia 2

Kauan odotettu päivä koitti vihdoin. Luisa ja vanhukset saapuvat kylään! Ilma on jännitystä ja tohinaa täynnä. Aamupäivä vierähti nopeaan ruokien esivalmistelussa eikä aikaakaan kun tuttu auto kaarsi pihaan ja Luisa hyppäsi touhukkaana autosta ulos. Eipä nuo kauan ehtineet kuonotella kun Luisa lähti pihapiirin tutustumis-turneelle ja Sessa katseli nurmella istuen toisen menoa sen näköisenä että nämä nurkat nyt on niin nähty ja haisteltu.  Hassua huomata miten eri tavalla tytöt toimivat omassa kotonaan ja kylässä. Ja hassua huomata myös miten vaikuttavat impulsiivisesti toisiinsa. Sessa, joka ei koskaan korvaansa lotkauta munakellon pirinään lähti Luisan matkassa juoksemaan ympäri taloa tuon pirinän saattelemena. Heillä tuo pirinä toi aina ovelle jonkun, meillä ei edes ole ovikelloa. Siltikin, siinä ne molemmat hyppi kylki kyljessä keittiön apupöytää päin yrittäen nähdä pihamaalle että ken sieltä tulee. Ihanan kahjoja ja rakkaita, molemmat.
Mietinkin siinä lounaspöydässä istuessamme koirien jyrsiessä luitaan tahoillaan, että kuinka onnekas sitä ihminen voi olla... Kevään tuskainen mietintä siitä, kumpi meille muuttaa, Sessa vai Luisa, on saanut näin onnellisen jatko-osan. Nyt ne pyörivät  tuossa jaloissa molemmat ja bonuksena saimme uudet ihanat ystävät. Ihania kohtaamisia.

Rakkaita vieraita pihapiiriin tutustumassa

Luisa fiilistelee mummonmökin pihapiiriä

Kun toinen pääsee sylittelemään niin toisenkin on päästävä. Siinä on syli täynnä rakkautta.

Golflesket keskenään

Viikko U:gin vierailusta vierähti nopeasti, isukkikin oli golfreissussa koko viikon joten tytöissä pidimme torppaa. Ja kun kissa on pois kotoa niin hiiret hyppii pöydillä vai miten se meni. No joka tapauksessa tämä hiirulainen valtasi isän petipaikan välittömästi. Välillä käytiin yhdessä kokoustamassa ja oli meillä aikaa rentoutumiseenkin kauniissa syyspäivässä. Kovasti sitä isukkia kuitenkin kotiin odoteltiin, Sessakin.

Ken paikkansa jättää se paikkansa menettää

Ulvilan ympäristölautakunnan uusin jäsen. Kokoustaja oli niin hiljainen ettei kaikki tienneet hänen siellä olleenkaan.

Siivoukset siivoiltu, sitten saa ottaa yhteisen lepohetken kuulaassa syyspäivässä.

Kohtaamisia 1

Syyskuun alussa käväistiin Uudessakaupungissa Vanhat talot -tapahtumassa. Aivan ihania koteja ja pihapiirejä! Sessan kanssa yritettiin houkutella isukkia että muutetaan tänne, mutta murre on kuulemma hänelle liian vaikea. Ei ole kielimiehiä hän. Siltikin kiersimme lähes tulkoon joka talon, Sessakin käväisi muutamassa jos lupa heltisi talon omistajalta. Viimeiseksi kohteeksi jätimme ystäviemme kauniin kodin funkkistalossa, tuon samaisen jossa Sessan kohtalotoveri Luisakin asustelee. Kodissahan kävi melkoinen vilske, mutta siellä se Luisa pötkötteli sohvalla rentona. Vaan kun Sessa pyyhälsi ovesta sisään menivät nuo kaksi taas kylki kyljessä ja perätoukuraa eestaas. Pitkä päivä oli ollut koko perheellä, joten nappasimme molemmat koirat hihnan päähän ja kävimme ulkoiluttamassa kauniissa Ukin satamassa. Lähtö on sieltä aina yhtä haikea, mutta tieto siitä että saamme nuo murut kylään viikon päästä helpotti eroa. Nähdään pian!

Tytöt seurailee ihmispaljoutta ja pitää jöötä vahtikoirien tapaan

Mutta rapsutuksien aikana saa ihmiset tulla ja mennä, tämä nyt tärkeämpää heille.

Lampaan kääntöpiiri

Voihan viulu, koiramme on ilmeisen kiinnostunut lampaan anatomiasta, erityisesti lampaankontin anatomiasta, kaiketi vain ja ainoastaan sen tähden että muita osia ei ole tarjottu.  Näitä lampaanjalan luita ja sorkkia on aseteltu erinäisiin kuvioihin olohuoneen matolle parin päivän ajan. Koska asia näyttää murusellemme olevan hyvinkin herkkä ja tärkeä, annamme hänen empiirisen tutkimuksensa jatkua ja varomme visusti niiden joutumista imurin syövereihin.

I believe our dog has watched too many episodes of  The Bones.... She has this strange keen on bones... sheep bones. She´s been arranging them in different angles for days. And as the matter seems to be so very sensitive for her we will let her examination continue and be super-careful when vacuuming the floor...

Kirpputorin kirputon myyntitykki

Hietsun kirppis kutsuu! Startattiin aamulla ennen sianpieremää - se on yleensä aamuviisi - koko perhe kohti stadia. Kuorma oli pakattu edellisiltana ja nyt oli tarkoitus käydä pudottamassa se Hietalahden kirpputorille pientä muodollista korvausta vastaan. Myyntipäällikkönä toimi Her Royal Highness Princess. Kauppa kävi kuin rajuilma ja myyntipäällikkö keskittyi nelijalkaisten asiakkaiden viihdyttämiseen. Olihan näkymä hänen katsantotasoltaan mitä parhain siihen hommaan. Ihana päivä kaikin puolin!

At the flee market we go! Started the car engine early in the morning and headed towards the capital city. There´s one of the best flee markets and that´s where we´ll be heading too. Have a few plates to sell... And the manager of selling is HRH Princess naturally. Such a wonderful day we had!

    Rouvat on hyvät vaan ja valitsee parhaat päältä. Kysyntä on kovaa, nopeat syö hitaat. Ostakaa Ostakaa! Yes madam, special price for you, madam. Only today, madam.  I need my bone-money woman!

Kertakaikkisen väsyttävää hommaa tämä myyntityö! Pikkubreikki tähän väliin ja työjatkukoon. Oh boy is this rough or what? Gotta take a break.

Lääkekaapin päivitys

Käväistiin eilen jälleen tohtorilla, tästä on näemmä tullut meille tapa. Vaiva se on vain sama koko ajan. Raaps raaps. Se on kuulkaas melkoista salapoliisityötä tämän atopian kanssa. Kun varmaksi ei tiedetä mitään, siis että mikä iho-oireet aiheuttaa. Niin tai tiedetään me että allergian aiheuttamaa.. ehkä.. mutta kun ei ole sekään veteen piirretty viiva että ollaan testien mukaan tälle ja tälle allergisia. Kun sitten on nämä ristiallergiat, tiedäthän, kuten ihmiselläkin. Kärsit koivuallergiasta niin sehän tuo usein mukanaan herkistyksen tietyille ruoka-aineille. Ruokavaliota ei lähdetä nyt vielä tähän hätään muuttamaan vaan kokeillaan muutama viikko niin että lisätään Atopican määrää 10 mg:lla toistaiseksi ja kylkeen parin viikon kuuri Prednisolon-kortisonia 7,5 mg. Jälkkäriksi Oftan Dexachlora-silmätippoja lievittämään silmien kutinaa. Ja jos ei näillä tokene sitten aloitetaan eliminaatiodieetti, eli mami pääsee kokkaamaan murulle kotiruokaa taas, jjeejjj.  Suuri kiitos eläinlääkäri Heli Haukiojalle asiaan pureutumisesta ja välittämisestä!

More medicin! Yep, saw the doctor again yesterday. We are still itchy so went to ask if there´s anything to help. Doctor was very helpful and into the matter. So, we increased the dose of  Atopica from 25 mg to 35 mg and added cortison back to list, this time Prednisolon 7,5 mg per day for two weeks. Hopefully this will do. Oh yes and some eyedrops too for her itching eyes.I´m not too thrilled about the cortison because of the possible side effects, but then again, if there´s something to ease her trouble why not use it. If this all won´t help then next step is the eliminaton diet. Again I can cook specialities for Her Majesty! And must say that I´d rather see her getting better with food than medicine, what would be more natural than feed her  healthy.

Princess on ihan tööt.

Pieni nuppu on väsynyt. Takana on ensinnäkin huonosti nukuttu yö. Ei, ei ollut herne patjan alla. Eikä nenussa. Mutta me rapsutettiin, pitkin yötä. Pääsääntöisesti siis Sessa rapsutti ja palvelusväki tietysti kuunteli, pitkin yötä. Niin toivoin että uusi atopialääke olisi ihmelääke ja kaikki murheemme olisi pois pyyhkäisty. Vaan ei. Mietin nyt josko heinän kukinta-aika on pahentanut tilanteen, tai ehkä nykyannostus ei vain riitä. Joka tapauksessa edessä on taas uusi lääkärikäynti. Mutta siis päivän kulkuun. Voitteko uskoa, noustiin  ylös vasta puoli 10:ltä! Ja palvelusväkensä vielä ennen hänen majesteetillista korkeuttaan. Jatkettiin samalla tahdilla eli syötiin aamupalakin pitkän kaavan mukaan. Sitten perinteiset pölynpoistotalkoot ja muu steedaus, sen jälkeen rykäistiin  itsemme sunnuntailenkille kun kaatosade lakkasi piiskaamasta. Ilma oli ihanan happirikas sateen jäljiltä, tuuli teki siitä jotenkin englantilaistyylisen, se lennätti ajatukset Yorkshireen ja James Herriotin ihmeelliseen maailmaan... No niin, takaisin Ravaniin.  Lenkistä tulikin odotettua pidempi, pitkälti toista tuntia, etenimme verkkaiseen tahtiin Sessan keskittyessä tuoksuihin ja minun peltomaisemiin. Ja koska Sessa vispaa matalalla ilman kumisaappaita niin pesupäivähän tästä kehkeytyi. Vaan eipä tuo haittaa. Saadaan pestä misu Malaseb-shampoolla ja toivoa että toisi helpotusta ihon kutinaan. Tunnetusti pesun jälkeen otetaan lepoa, ja kun isukkikin kotiutui tässä vaiheessa, otettiin kunnon päikkärit sohvalla koko perhe.
Sen jälkeen olikin edessä päivän pelätyin vaihe. Iskä ja äiskä oli suunnitellut ulos syömään lähtemistä ja koska näillä leveysasteilla ei juuri koiria ravintoloihin saa viedä, vaikka laki sen jo salliikin, oli ainoa vaihtoehto se hänelle epämieluisin, jäädä yksin kotiin. Kun kyseessä on eroahdisteinen koira -ja emäntä- lopputulema on se että kasvispitsa syötiin ennätysajassa, samoin eteisen puukynnys. Saatte arvata kumpi söi kumman. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin,  korvapuhdistuksen ja turkin harjauksen jälkeen väsynyt prinsessa simahti sohvalle lempityynynsä viereen.

Princess is so tired. First of all we didn´t sleep very well last night. She was scracthing herself again, constantly, and it made her very  restless.  It seems that I was too hopeful with the new medicine Atopica. Apparently it is not enough. Or maybe the doze is too small, after all it is hay season..  Well, it looks like we are going to doctors again.

But about our day, we got up at 9.30! Actually we - the servants got up and HRH continued snoring. She came downstairs when breakfast was served. After breakfast we had the usual against-dust-war ( vacuuming and dusting the bedlinen) and then a long nice walk in a fresh air. It had been pooring with rain all night, so the air was so clean that we walked even longer than had in mind at first. And because it had rained poor thing didn´t know that bath was waiting for her.. I washed her with Malaseb shampoo to try to reduce the itchiness, though I don´t think it´s gonna do much. And as we know Princess gets tired after wash up, so we had a nice little family nap on the sofa afterwards. The most scaring thing was yet to come for our girl. Mom and dad were about to eat out tonight and she wasn´t invited, unfortunately. And you can imagine when it comes to a dog with a parting anxiety - as well as female owner suffering the same illness - the vegepizza and doorstep were eaten in a world record time. You can decide which ate which one..

But all´s well that ends well, so after brushing and grooming she finally rested her head on her favourite pillow and fell in sleep with a deep sigh.

 

Re-united!

Vihdoin koitti päivä jota niin kauan olemme odottaneet! Pitkän aamupalan jälkeen pakkasimme perheen autoon ja suuntasimme kohti Uusikaupunkia. Jännitys autossa on tiheää, suorastaan veitsellä leikattavaa. Sessalla toki ei vielä ole aavistusta mihin matka vie. Mutta minä tiedän...

Finally the day we have waited for so long! After long breakfast packed the whole family in car and headed to Uusikaupunki. Car is full of excitement, mostly coming from me, Sessa doesn´t know where we are going. But I do...

Okei, jotain jännää on tapahtumassa. Se tuntuu luissa ja ytimissä. Hmm.. luu tässä voisi ootellessa maistuakin.  Okey, something is going on, don´t know what but I can feel it in my bones... Bone... yummee..

Olimme siis matkalla tapaamaan pientä rakasta Luisaa, yhtä noista kuudesta romanialaistytöistä jotka pelastettiin bukarestilaisen pentutehtailijan kynsistä, siis Sessan kohtalotoverista. Luisaa en ole tavannut vielä, mutta side tuohon koiraan on ollut henkisesti vahva. Eikä vähiten siksi että kahdesta vaihtoehdosta jouduin päättämään kumpi meille tulee, Luisa vai Sessa. Minulle paras vaihtoehto olisi ollut molemmat.. mutta meitä on perheessämme kaksi ihmistä päättämässä. Siksi yksi elämäni onnellisimmista puheluista saapuikin viikko Sessan kotiintulon jälkeen kun tuttu ihminen soitti ja sanoi että he ovat juuri varanneet Romaniasta koiran jonka nimi on Luisa.. Onnen kyyneleitä ei estänyt mikään! Luisakin pääsee kotiin, hyvään kotiin.

We were on our way to meet sweet little Luisa, one of those six girls that were rescued from the puppy miller in Romania, same place where Sessa had been. I haven´t met Luisa yet but still I feel so strong bond for that precious girl. And why so? Well, there were two girls - Sessa and Luisa - and I had to decide which one will be ours. I would have been so ready for both of them but it was not my decision alone. But then one week later after Sessa had come home I received a call, one of the happiest call ever. A friend just about 100 km away phoned and told me that they have just rescued a dog. Luisa. She´ll be coming home in a week. Tears of joy! I mean really! How lucky can a girl be!!

Luisa - little precious <3

 Siinä se nyt oli. Komea talo, komea piha. Ja aarre sisällä. Kurvasimme Fiat 500:n parkkiin ja ennen kuin sain autonoven kammettua lennähti ulko-ovi auki ja koko perhe riensi pihaan suloinen Luisa etunenässä. Perheen päät Tuija ja Antti saivat lämpimät halaukset ja tuo ihana, rakas, kaunis Luisa roppakaupalla haleja ja suukkoja. Uskomaton tunne..
Sitten se jännittävä hetki, tuntevatko tytöt vielä toisensa ja miten suhtautuvat? Irrotin Sessan turvavöistä eikä tuo ehtinyt kunnolla autosta ulos kun Luisa riensi häntä heiluen paikalle. Kuonottelivat innoissaan hetken ja lähtivät sitten yksissä tuumin kylki kyljessä juoksemaan pitkin pihaa. Yhteinen sävel löytyi heti. Ei epäilystäkään etteivätkö nuo tunteneet toisiaan. Voi iloa ja autuutta!

There it was. Handsome house, gourgeous yard. And a treasure inside. We parked our Fiat Cinque Cento in the front yard and in a second flew the front door wide open and the whole family rushed out with precious Luisa in front. We hugged our host family Tuija and Antti and then I knelt down to hug and kiss that sweet little dog. Incredible feeling..
Then the most exciting moment, will our girls remember each other? I released Sessa from the safety-belt and before I knew they were standing right next to me snout to snout with waggy tails and then turned around and ran together side-by-side around the yard. They found their tune immediately. There was no question about if they remembered  each other or not. Oh what a joyful feeling!

Yhdessä taas - Sessa ja Luisa - Re-united   <3

Seuraava jännitysmomentti koettiin sisällä kauniissa talossa. Kissat - neljä kissaa joita Sessa ei ole aikaisemmin tavannut, niinkuin ei muitakaan kissoja. Mitenkähän tämä mahtaa sujua... No hyvinhän tuo meni. Kissan tummat kasvot ja siinä tapittavat isot siniset silmät olivat ensinäkemältä kovin jännittävää ja varmin paikka ensin olikin äidin jalkojen turvallisessa huomassa. Vaan eipä tuossa kauan mennyt kun se perinteinen kaava toistui - kissa(t) edellä ja koira perässä, siis meidän koira. Luisa ei moista ollut koskaan harrastanut vaan annas olla kun oli yllyttäjä kylässä niin johan nuo juoksivat pian koko lauma ympäri taloa. Sessa - meidän pieni sekoitin - sai Luisankin pään pyörälle. 
Liekö sitten kokonaisjännitys mikä sai meidän majesteettimme häthätää kakkimaan isäntäperheen pöydänkin alle, nöyrin anteeksipyyntömme siitä! Ei meillä aina ole kyllä tapana kylässä, vielä vähemmän kotona näin toimia..

Another exciting moment was when we got inside the beautiful house - cats, four cats - which Sessa hasn´t met before, and I mean like any cat before. Well, it went well - she was first a bit scared and hided herself behind my legs but after a while it went like it usually do - running after the cats around the house and provoking Luisa to do the same. Which Luisa has ever never done before. Sessa the little agitator, sorry Tuija..
It was probably all the excitement too that made our precious little Princess to poo under the kitchen table. Sorry about that too, Tuija and Antti... She doesn´t usually do this, I swear..

                                         Sessa ja yksi maailman uusista ihmeistä - Princess meets The Cat                   kuva Tuija Talvitie

Päivä oli kaikin puolin mitä ihanin. Tytöt häärivät yhdessä, ottivat päiväunia yhdessä, kinusivat ruokaa yhdessä - tuntui olevan molemmille verissä - ja yllyttivät toisiaan vuoron perään käymään kissan hiekkalaatikolla herkuttelemassa. Niin suloista kaiken kaikkiaan - jos ei lasketa näitä kakkaleikkejä ja sitä lammikkoa jonka meidän Princess lirautti makuuhuoneen lattialle. Ulkona juoksivat kilpaa, yhdessä ja erikseen, kuka milläkin puolella aitaa. Enkä nyt mainitse kumpi siellä aidan ulkopuolella viiletti...

Such a lovely day in all. Girls hustled together, took a nap together, begged food together - it seemed to be in their blood - and spured  each other to do gags like visiting cats´ sand box and pick up some "goodies" from there.  So lovely - if not counting the poo-plays and the pee-puddle our Princess decided to do in one of the bedrooms.
They ran around the yard, together and singly, in different sides of the fence. Not mentioning which one ran outside the fence..

Minä harhautan ja sinä nappaat herkun? I´ll distract her and you´ll snatch the catch, okay?

Jees, me handlataan tää, yhdessä! Yes, I think we are gonna make it, together we are strong!

                         Aidan takaa, aidan takaa... Meidän tytöt ja pojat. Ja aita. Jonka yksi tytöistä ylitti.                                       Our precious little girls, and boys of course.

 Niin ja mitä ruokaan ja päivän ihanuuteen tulee, niin meitähän kohdeltiin kuin kuninkaallisia! Maukas alkuruoka, pääruoka mitä mainioin joka sai vielä kumppanikseen oivan ranskalaisen valkoviinin. Ja sitten, grande finale! Tämä ihana pavlova jonka emäntä oli tehnyt minullekin sopivaksi, vegaanisena versiona... niin herkullista, niin suussa sulavaa, ja niin kauniskin vielä että oli pakko ottaa kuva ennen kuin se tuhottiin. Jo tästä pelkästään  voisi kirjoittaa oman blogin.

Grande finale! Pavlova ruusun terälehdillä ja mansikoilla koristeltuna. Ja mallia vegaani!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin päivä. Kotiinlähtöä venutti ja venutti, mutta aika koitti kun tuli hyvästellä ihana isäntäperhe ja tuo suloinen koiruus. Lähdimme vatsat pullollaan hyvää ruokaa ja mieli ilosta - kuin myös haikeudesta -täynnä. Odotamme innolla vastavierailua, tulkoon se pian! Sitä odotellessa herkistelen uudelleen ja uudelleen näillä kuvilla ja tunteilla joita ne herättävät.

It all comes to an end, like this wonderful day. Did not want this moment and visit ever end but the time came for goodbyes. We left them with bulging bellies and joyful minds. Now we are waiting for them to visit us and see the girls to be re-united again.
Until then I´ll watch these photos again and again and let the motions fill my heart...

Päivästä väsynyt mutta onnellinen - Happy but tired

                               Until we see again!    kuva: Tuija Talvitie

Drug store

Lääkkeitä lisää! Jep. Tänään oli Sessan ja iskän ensimmäinen yhteinen eläinlääkärikäynti, mukana oli luonnollisesti äiskän mukaan kirjoittama muistilappu esitettäväksi tohtorille.. Niin, asia on edelleen sillä tolalla että allergia saa Sessan raapimaan itseään nykyisestä Atopica-lääkityksestä huolimatta joten oireita lievittämään kirjoitettiin lisää reseptejä. Nyt siis iltaisin sprayataan tassuihin Cortavance sumutetta helpottamaan niiden kutinasta johtuvaa kirputtelua ja nuoleskelua. Korvissa on myös edelleen lievää hiivatulehdusta joten niihin kokeillaan uusia tippoja, Canaural vet korvatippoja. Ja kirsikkana kakun päällä, eroahdistusoireisiin Zylkène kapseleita. Sessa on itse rauhallisuus, rauhallisempaa koiraa saa etsiä. Vaan annas olla kun mami häviää näköpiiristä niin stressiä pukkaa ja se purkautuu mitä erinäisin tavoin. Kynnyksiä, ovenpieluksia ja autonpenkin niskatyynyjä saadaan toki aina uusia mutta tuntuu niin äärettömän pahalta nähdä toisen kärsivän niin voimakkaasta stressistä ja ahdistuksesta. Toivon sydämestäni että tämä auttaa. Montaa muuta tapaa on jo kokeiltu tuloksetta.. Hyvää viikonloppua kaikille, meillä se menee annostuksia opetellessa.. Sunnuntaina on tosin luvassa jotain uskomattoman ihanaa, silloin ei murehdita eroahdistusta eikä rapsimisia... Kuulumiset sunnuntaista myöhemmin!

Oh boy have we got drugs or what? Had a check up today at the veterinarian and did we got more drugs? Yes we did. Sessa still scratches herself because of her allergies, so we got some Cortavance to be sprayed on her paws cause she still eats away and licks them and  Canaural vet ear drops for the yeast in her ears. Malassezia yeast in her ears is not so bad as it used to be but still we want it to be healed for good. And then, one more drug, Zylkène, which should ease her anxiety for being apart from her mom. She´s the most calm and kind dog I have ever met - that is until she loses me from her sight. That´s when hell freezes! I don´t mind her destroing the house - it´s an old house anyway - or the upholstery in the car but it hurts me so bad to see her suffering and stressing. We have tried many different ways to ease up her stress and anxiety but without help. I hope this one will help, the doctor said that next step is to start depression medication.. I don´t think we want to take that path. Anyway I should say that we are ready to start a new  pharmacy.  Have a nice weekend you all! We have a special day on Sunday, will tell U about it later..

 

Syöminen on huvimme

Meillä on Sessan kanssa mukava yhteinen harrastus. Me syömme. Me syömme kuivattua turskaa. Se on meidän ehdoton ykkösherkku, siis yhteisistä herkuista. Iskän mielestä - hänkin vanha kalamies - se haisee niin kuvottavalta että meidän pitää syödä sitä aina ulkona. Ja niin me tytöt tehdään niin kauan kuin sitä suinkin riittää. Toivomme että saamme ensi kesänä taas tuliaisia Atlantin takaa.

We have a special workout together with mom. We eat. We eat dried codfish. Dad says it smells so hideous that we have to eat it outside. So that´s what we will keep doing until the last drop... Hopefully we´ll get more next summer! 

Turskanpurija

Matkakoira

Meidän tyttö tykkää matkustella. Pääsääntöisesti on menty autolla. Toistaiseksi siis. On meillä ollut vakavia keskusteluja pidemmälle matkustamisesta yhdessä koko perhe, ihan jopa lentokoneella. Mutta katsotaan mitä keksitään, mihin mennään ja koska.
Ajettiin tänään Kristiinankaupunkiin, se on nyt siis pohjoisin paikka missä Sessa on käynyt. Siis tähän asti mutta tämä on vasta alkua. Princess tulee näkemään varmasti enemmän! Hänen majesteettinsa mielestä ehdottomasti pähein paikka oli kalasavustamo jossa piipahdimme kotimatkalla. Sinne kun sai tulla koirakin sisään asti! 

Shelikes to travel. Mostly by car. By now. But we have had serious talks about travelling even further, perhaps even by aeroplane, again, we´ll see where and when.
We just drove to Kristiinankaupunki last weekend, so it´s the northest place she´s been so far but this is just a start.She wants to see more! The coolest place for her was deffinitely in Merikarvia when we drove back, they let her inside a fish smokery! Those smells! And tastes! Oooh, heaven, just heaven..

Terkut Kristiinankaupungista! Ja kalasavustamolta Pröttikarvialta. Ne tuoksut, ooh. Ja maut, kaksois-ooh! Sain maistaa savusilakkaa vaikka ei sitä kuulemma lueta raakaruokaan. Kiva retki kaikenkaikkiaan! Greetings from Kristiinankaupunki!

Trimmissä kunnossa

 Eka trimmaus ever, siis ammattitrimmaus.

Sitä kuulkaas rescue-koirakin törmää uusiin haasteisiin tämän tuon. Tänään yksi uusi niistä selätetty, elämäni ensimmäinen ammattitrimmaajalla käynti. Äiteen mielestä näytän teddykarhun ja sarjamurhaajan suloiselta yhdistelmältä. Miten vain, minä selvisin siitä koettelemuksesta, se on pääpointti. Hyvää viikonloppua!
Okey... had a new experience today. They trimmed me! Mom said I look somewhere between a cute teddybear and a serial killer. Well, what ever. I survived it, that´s the main thing, I should say. Have a nice weekend U folks!

Puutarhahommia

Jepulis, puutarhatyöskentely on mielestäni melko lailla mukavaa. Hyviä herkkuja ja sitten pötkölleen varjoon.. aah. Äiti sanoo että puutarhatyöt on välillä kovin raskaita... en nyt ymmärrä sitten yhtään mitä tarkoittaa sillä, ei tää niin raskasta minun mielestäni ole..

Yes, I think I love this thing called gardening... Good food and a nap in the shadow. Mom said it´s hard sometimes - the gardening. Don´t know what she means...

 

Tohtorilla taas

No niin, lääkärillä taas. Edellinen kerta oli pari viikkoa sitten, ensimmäisellä kerralla saamamme troppimäärä ei auttanut kutinaan eikä korvatulehdukseen. Otettiin toisella kerralla siis verikoe ja aloitettiin kortisonilääkitys saman tien. Ihme lääke, kutina loppui kuin seinään kunnes alkoi taas kun kortisonin tasoa madallettiin. Korviin annettu lääke sen sijaan tuntuu tepsivän, vielä ainakin. Mutta siis tämän päiväiseen lekurikäyntiin: syy miksi tultiin oli se että verikokeista ilmeni vihdoin kutinan syy. Pieni kärsii allergiasta, on eniten allerginen huonepölylle (yläraja-arvo on 50, meidän tytöllä arvo huiteli 470:ssä) siitepölylle sekä heinille ja rikkakasveille. Tarkoitus nyt siis vaihtaa kortisoni siklosporiiniin (Atopica-lääkkeeseen). Otettiin uudet verikokeet, perusverenkuvat sekä laajempi verenkuva ja lisäksi kilpirauhaskoe sillä Sessan rauhallisuus ja sydämen hidas syke sai lääkärimme epäilemään kilpirauhasen vajaatoimintaa joka sekin voi aiheuttaa iho- ja korvaoireita.
Onneksi se oli kuitenkin väärä hälytys, me kärsimme toistaiseksi vain allergiasta ja atooppisesta ihosta. Eli maanantaina haetaan Atopica-lääkkeet ja aloitamme sen kortisonin rinnalla kunnes jälkimmäinen jätetään hiljalleen pois. Peukut ja tassut pystyyn että tepsii!
Allergia-diagnoosin jälkeen meidän talossa on alkanut suuri ja mahtava siivousoperaatio - päivittäin. Saa pölypunkit kyytiä. Mitä tahansa meidän rakkaan prinsessamme olon helpottamiseksi!

We met our doctor again. We were there three weeks ago and started the cortisone because she continued scratching her skin and eyes and ears... They took the blood test then and we had the results last week: she´s allergic to room dust, pollen and hays.. for  a start. So we went back to give more blood. This time they also wanted to know if she is suffering from hypothyrodism. But thank God it was false alarm. Now we are only allergic and atopic.
So on Monday morning I will pick up new drugs for her, this time it´s Atopica. We will use first them both side by side, cortisone and cyclosporine (Atopica) and eventually end the cortisone. Hopefully the Atopica will do good.
After the diagnose there´s been a mighty cleaning up campaign in our house - every day. I´ve been vacuuming, dusting and wiping like a maniac so that she would feel better. Everything for our Princess.

Hyvää viikkoa!

Have a nice week folks!

Madame and Butterfly

Joskus käy tuuri kuvatessa, kuten tässä.  Juuri kuvaa napsautteassa keltainen sitruunaperhonen pelmahti paikalle.
Sometimes you just got lucky with photo shooting. Look mom, it´s my new friend, a yellow butterfly. Can I take her home?

 

Vappupäivän ravit

Siellä hän menee... ei nyt hän tulee, jo vain hän tulee ja vauhdilla tuleekin! Wuhuu!! There she goes... no here she comes, oh yes here she comes and she comes faaaaast!

Rubber duck..dog

Hyvä luoja, nainen, minkä minulle teit? Että menit ja puit minut kumipukuun? Anna mun kaikki kestää! En nyt sano että rakastan tätä kaatosadetta, mutta kyllä tää nyt voittaa kaiken mennen tullen.
Kävelen tästä hyvästä 100 metriä kuin hidas ankka, katsotaan kuka luovuttaa ensin; minä, sinä vai tämä vietävä sukelluspuku...

Dear Lord, what have you done to me woman?? I´m not saying I love the pooring rain but this - rubber suit?? Give me a break and take it off or I will walk like a duck,  a veeery sloooow duck... And then we´ll see who wons this battle; me, you or this rubber suit..

 

Bad hair day

Houston, meillä on ongelma! Yritämme taaksepäin, alaspäin, sivuille, jakaukselle... Mihin yritämmekään se tunkee takaisin vain yhteen suuntaan. Ylös. Se kasvaa ylöspäin. Hiuskarvat siis. Se alkaa poskista, siis se ylöskasvu. Ja se on itsepäistä se kasvu. Ja karva. Ja se saa meidän prinsessan näyttämään siltä kuin päälaella keikkuisi tupee. Odotamme ihmettä karvan kasvun muodossa...alaspäin kasvavan karvan muodossa.

Houston, we have a problem!! I brush it backwards, downwards, sideways... Either way this is the only way it goes. Up. Up it goes. And I mean her hair.  It starts from her cheeks, the up-growing hair I mean and it makes her look like she´s wearing a tupé.  We have bad hair day every day.

 

Kylpijä

Kylpypäivän tyrkkäsi. Eikä voi mitään, aina kylvyn jälkeen käy näin. Nukkumatti vie. Mutta äipän sylissä on ihana nukahtaa ja ottaa pienet nokoset...niinkuin 3 varttia esimerkiksi. Ja sitten mennäänkin lujaa vähän aikaa.

Bath day. Cant´help it, I always fall a sleep after wash. But in mom´s arms it´s so safe to take a nap. See ya... in an hour.