perjantai 8. tammikuuta 2016

Oma pakkasprinsessani

Mittari kertoi pakkaslukemiksi -25 astetta. Pienen jahkailun jälkeen sonnustauduimme molemmat päästä varpaisiin kunnon sotisovaan ja suuntasimme metsätielle. Ilma oli niin raikasta, ja hehkuva aurinko helli meitä, joten loppiaispäivän lenkistämme tuli aiottua pidempi. Piipahdimme metsätieltä uusille peurojen tallaamille kapeille poluille, seikkailimme ristiin rastiin.  Kiipesimme kilpaa pienelle kukkulalle ja pysähdyimme sen laelle kuuntelemaan hiljaisuutta.
Voi rauhaa, voi onnea. Minä ja pieni Romanian prinsessamme. Keskellä pakkasen puremaa suomalaista metsää, yhdessä kuulemassa puukiipijän tanssahtelua männyn rungolla, yhdessä näkemässä pörröisten hippiäisten pyrähteIyä oksalta toiselle, yhdessä odottamassa hievahtamatta, josko peura vihdoin näyttäytyisi meille. Mieleen hiipii tuota retkikaveriani katsoessa, kuinka onnellisesti elämä meitä välillä heittelee ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti